VAIHTO

Vaihdan wordpressiin koska lol ei jaksa.

Tänään, tässä ja nyt

En ole mikään erityinen jouluihminen, joten jätin myös blogini joulutoivotukset ja muuta pohdinnat kokonaan sivummalle. En ala niitä myöskään retrospektiivisesti tässä muistelemaan. Joulu tuli, oli ja meni.

Sen sijaan kiehtovampaa on astua Ragnarök-vuodelle 2012 ja pohtia että mikä oli tilanne tähän aikaan vuosi takaperi.

Vuonna 2011 opiskelin vielä Rovaniemellä ja käytän tässä nyt termiä "opiskelu" hyvin väljästi, kun lähinnä hakkasin päätä seinään ja mietin että miksi olen opintojeni suhteen niin hirveän saamaton. Oikeastaan kulutin aikaa enemmän Lapin Ylioppilasteatterin toiminnassa, mikä sinäänsä tuntui antoisammalta kuin opiskelu

itsessään.

Väittäisin että vika oli opiskelupaikassa, mutta oikeasti vika oli kyllä ihan korvienkin välissä. Motivaatioon ja viitseläisyyteen vaikuttaa aina eniten se millaisen ajatusmaailman on itselleen onnistunut luomaan. Samaa marinaa voisin jatkaa täällä Turussakin, mutta hallaa tekisin siinä vain itselleni.

Kun katson rovaniemeläisten opiskelutovereiden valmistumisilmoituksia, niin nostan aina imaginaarista hattuani. He taplasivat läpi jotain sellaista jota itse en vain jaksanut. Silti jos joku alkaa nitisemään minulle, että "heitit kolme vuotta hukkaan", niin saavat minun puolestani pompata järven kivikkoisempaan päähän. Muutto Turkuun on ratkaisuna parasta mitä olen tehnyt ja jos joku kokee aikaisemmat opinnot "hukattuina vuosina", niin minua ei juuri voisi vähempää kiinnostaa.

Silti Turussa huomaan kuinka vanhat tavat eivät kuole nopeasti. Rovaniemellä totuin sluibaamaan kurssien kanssa ja siirsin tehtäviä aina seuraavalle päivälle. En saanut tiettyjä fuksivuoden kursseja suoritettua ikinä. Tämä on jotain sellaista mikä nostaa rumaa päätä esille vieläkin; olen aina dead-linejen kanssa heilumassa.

Voin vain kuvitella kuinka siistiä olisi kerrankin palauttaa essee joka olisi kunnollisesti viimeistelty. Jos jotain voisin vuonna 2012 todella siis alkaa harjoittamaan niin se olisi säännöllisempää ja aikataulutetumpaa elämää.

On tässä ollut vähän kaikkea...

Jahka tästä kirjaruuhkasta on selvitty, niin blogikin alkaa aktiivisemmin päivittymään...

Leffanurkka päivittyy. Arvostelu kohuelokuva Valley of the Wolvesista.

Huomioitavaa: Ranskan järjestysnumeroiden toistaminen opettajan johdolla kuulostaa gregoriaaniselta manaukselta, ja saattaa tämän johdosta vaikuttaa siltä kuin olisimme levyttämässä Eralle uutta albumia - näin ei kuitenkaan ole.

Murskaavat maanantait

Päivän hauskin asia on apteekkien reseptilääkkeiden liukumäet.

Jos kärsit suuresta unirytmin ailahtelusta, niin väitetysti paras ratkaisu korjata rytmi on valvoa kokonainen päivä ja sitten painua nukkumaan seuraavana yönä. Samalla kannattaa myös varmistaa, että valvottu päivä on tekemistäytteinen, tai muuten ajelehdit kotia ja pamahdat nukkumaan.

Tällainen oli minun maanantai, joka starttasi itsensä kello 8.00 kun lähdin kipittämään kohti Ranskan tuntia. Pimeä ja sateinen ilma tuskin tekee mistään kaupungista mielyttävän näköistä eikä Turku ole tässä suhteessa poikkeus.

Ranskan tunti alkoi jo viestittää merkkejä siitä että minun univajeeni alkaa ilmoittaa olemassa olostaan. Istun penkillä kuulokkeet päässä kuin horrostilassa oleva turska.

Ranskan tunnilta matka jatkui kohti sukupuolentutkimuksen seminaari-istuntoa ja siitä apteekkiin. Tässä välissä koin suuren kysymyksen.

KUKA IHME ALBINOSOI LEHTIÄ?!?!

Oikeasti. Aluksi kuvittelin että joku oli levittänyt vessapaperia pitkin ruohikkoa, sen tarkemmin

kysymättä itseltäni että miksi ihmeessä joku tekisi niin. Albiinolehtiä oli pitkin katua ja Medihelin landzonen viereistä pihaa. Lehdet eivät olleet edes kokonaan valkoisia vaan ainoastaan toiselta puolelta värjäytyneitä.

Päiväni päättyi lopulta viimeiseen luentoon hamaslääkäreiden sielunmekassa Dentalissa, joka jaksaa aina ihastuttaa kliinisyydellään.

Nyt olen puolikuollut ja nälkäinen. Mutta sainpas sentään hoidettua apteekkikeikan, palautettua kalakukkoranskanaineen (älä kysy) ja vietyä korvaavuuspapereita tiedekunnan kansliaan.

Koska en tykkää herätä aikaisin

Oli varmaan enemmän kuin oletettavaa että jos eilen sain kuuden maissa aamulla blogini eetteriin, niin yöuneni joko jäisivät turhan lyhyiksi

tai sitten paras osa päivästä menisi nukkuen. Sorruin jälkimmäiseen.

Pitkään nukkumisessa on monia kehnoja puolia, joista yksi on turhautuminen ja ärsyyntyminen omaan elämänrytmiinsä. Toisin kuin monet minua filmaattisemmat ja fiksummat persoonat, en heti herättyäni alkanut suorittaa pakollisia koulutyökuviota (mikä sinäänsä olisi varmaan ollut paras ratkaisu), vaan lämähdin nojatuoliin ja katsoin Housen kuutos kauden loppuun.

Olen vieläkin jokseenkin ärsyyntynyt, eikä fiilis lähtenyt pois vaikka kävin pyörähtämässä ulkoilmassa (lue: kävin lähikaupassa), nyt olisi mo

tivaatiopiikki paikoillaan, jotta saisi ranskan aineen kirjoitusprosessin käyntiin.

Päänsisäinen keskustelu on tällä hetkellä tätä luokkaa.