Koska en tykkää herätä aikaisin

Oli varmaan enemmän kuin oletettavaa että jos eilen sain kuuden maissa aamulla blogini eetteriin, niin yöuneni joko jäisivät turhan lyhyiksi

tai sitten paras osa päivästä menisi nukkuen. Sorruin jälkimmäiseen.

Pitkään nukkumisessa on monia kehnoja puolia, joista yksi on turhautuminen ja ärsyyntyminen omaan elämänrytmiinsä. Toisin kuin monet minua filmaattisemmat ja fiksummat persoonat, en heti herättyäni alkanut suorittaa pakollisia koulutyökuviota (mikä sinäänsä olisi varmaan ollut paras ratkaisu), vaan lämähdin nojatuoliin ja katsoin Housen kuutos kauden loppuun.

Olen vieläkin jokseenkin ärsyyntynyt, eikä fiilis lähtenyt pois vaikka kävin pyörähtämässä ulkoilmassa (lue: kävin lähikaupassa), nyt olisi mo

tivaatiopiikki paikoillaan, jotta saisi ranskan aineen kirjoitusprosessin käyntiin.

Päänsisäinen keskustelu on tällä hetkellä tätä luokkaa.