On tässä ollut vähän kaikkea...

Jahka tästä kirjaruuhkasta on selvitty, niin blogikin alkaa aktiivisemmin päivittymään...

Leffanurkka päivittyy. Arvostelu kohuelokuva Valley of the Wolvesista.

Huomioitavaa: Ranskan järjestysnumeroiden toistaminen opettajan johdolla kuulostaa gregoriaaniselta manaukselta, ja saattaa tämän johdosta vaikuttaa siltä kuin olisimme levyttämässä Eralle uutta albumia - näin ei kuitenkaan ole.

Murskaavat maanantait

Päivän hauskin asia on apteekkien reseptilääkkeiden liukumäet.

Jos kärsit suuresta unirytmin ailahtelusta, niin väitetysti paras ratkaisu korjata rytmi on valvoa kokonainen päivä ja sitten painua nukkumaan seuraavana yönä. Samalla kannattaa myös varmistaa, että valvottu päivä on tekemistäytteinen, tai muuten ajelehdit kotia ja pamahdat nukkumaan.

Tällainen oli minun maanantai, joka starttasi itsensä kello 8.00 kun lähdin kipittämään kohti Ranskan tuntia. Pimeä ja sateinen ilma tuskin tekee mistään kaupungista mielyttävän näköistä eikä Turku ole tässä suhteessa poikkeus.

Ranskan tunti alkoi jo viestittää merkkejä siitä että minun univajeeni alkaa ilmoittaa olemassa olostaan. Istun penkillä kuulokkeet päässä kuin horrostilassa oleva turska.

Ranskan tunnilta matka jatkui kohti sukupuolentutkimuksen seminaari-istuntoa ja siitä apteekkiin. Tässä välissä koin suuren kysymyksen.

KUKA IHME ALBINOSOI LEHTIÄ?!?!

Oikeasti. Aluksi kuvittelin että joku oli levittänyt vessapaperia pitkin ruohikkoa, sen tarkemmin

kysymättä itseltäni että miksi ihmeessä joku tekisi niin. Albiinolehtiä oli pitkin katua ja Medihelin landzonen viereistä pihaa. Lehdet eivät olleet edes kokonaan valkoisia vaan ainoastaan toiselta puolelta värjäytyneitä.

Päiväni päättyi lopulta viimeiseen luentoon hamaslääkäreiden sielunmekassa Dentalissa, joka jaksaa aina ihastuttaa kliinisyydellään.

Nyt olen puolikuollut ja nälkäinen. Mutta sainpas sentään hoidettua apteekkikeikan, palautettua kalakukkoranskanaineen (älä kysy) ja vietyä korvaavuuspapereita tiedekunnan kansliaan.

Koska en tykkää herätä aikaisin

Oli varmaan enemmän kuin oletettavaa että jos eilen sain kuuden maissa aamulla blogini eetteriin, niin yöuneni joko jäisivät turhan lyhyiksi

tai sitten paras osa päivästä menisi nukkuen. Sorruin jälkimmäiseen.

Pitkään nukkumisessa on monia kehnoja puolia, joista yksi on turhautuminen ja ärsyyntyminen omaan elämänrytmiinsä. Toisin kuin monet minua filmaattisemmat ja fiksummat persoonat, en heti herättyäni alkanut suorittaa pakollisia koulutyökuviota (mikä sinäänsä olisi varmaan ollut paras ratkaisu), vaan lämähdin nojatuoliin ja katsoin Housen kuutos kauden loppuun.

Olen vieläkin jokseenkin ärsyyntynyt, eikä fiilis lähtenyt pois vaikka kävin pyörähtämässä ulkoilmassa (lue: kävin lähikaupassa), nyt olisi mo

tivaatiopiikki paikoillaan, jotta saisi ranskan aineen kirjoitusprosessin käyntiin.

Päänsisäinen keskustelu on tällä hetkellä tätä luokkaa.

Blogeista ikuisuuteen

Oma henkilökohtainen blogi on jo pitkään aikaan ollut työn alla, ja tässä nyt hengentuotokseni sitten komeilee - kello kuudelta aamuyöllä. Voitte arvata, että olenko herännyt vasta vai menossa nukkumaan.

Suhtauduin aluksi vähän karsastaen ajatukseen lähteä tekemään blogia, sillä vaikka olenkin julkaissut raapustuksiani netissä ties kuinka moneen otteeseen, niin puhtaasti henkilökohtainen blogi tuntui aina oudolta idealta.

En ensinäkään pidä omaa elämään riittävän mielenkiintoisena jotta joku sitä jaksaisia lukea, mutta toisaalta taas tarve kirjoittaa arkipäiväisistä asioista oli huutava. Livejournal (kyllä, se elää vieläkin) tili minulla oli vuodesta kattila lähtien, mutta se oli vain harvojen kavereideni "lukunautintoa"( pyydän huomaamaan termin sisältämän megalomaanisen ironian.).

Mutta nyt sitten ollaan julkisesti kentällä ja katotaan mitä tästä tulee. Toivottavasti jaksan itse ainakin postailla arjen sattumuksia tänne, ja kun tässä kuitenkin uuden opsikelupaikankin myötä on alkanut elämä vääntyä uusille urille, niin ehkä tulevat haasteet ja (erityisesti) ongelmat tuovat lisäsubstanssia kirjoittamiseen.